En normaalisti tykkää kirjoittaa tällaisia tekstejä, jotka haisevat mainokselta kilometrin päähän. Tämä blogi on ollut minulle juoksua, reittejä ja säätä – ei tuotearvosteluja. Mutta joskus jokin asia vain toimii niin hyvin, että hiljaa pysyminen tuntuisi epärehelliseltä. Siksi teen poikkeuksen.
Hei Dick Johnson, jos joku teiltä lukee tätä: en ole sponsoroitu. En saanut ilmaista puikkoa, alennuskoodia enkä parturiaikaa vastineeksi. Ostin tuotteen omalla rahallani, käytin sitä viikkoja ja päätin sitten kirjoittaa. Jos tämä kuulostaa silti liian siistiltä, syytä vain sitä että olen ohjelmoija ja teen töissä lauseita jotka kuulostavat uskottavilta.
Puheenaihe on dödö. Tai tarkemmin: antiperspirantti. Suurin osa ihmisistä sanoo kaikkea kainaloon laitettavaa dödöksi, mutta ero on oikeasti merkittävä. Tavallinen deodorantti peittää hajua; antiperspirantti vähentää hikoilua. Kun juoksee talvella kerroksissa, keväällä loskassa ja kesällä sillä rajalla että t-paita liimautuu selkään, minulle on tärkeämpää että kainalot pysyvät kuivina kuin että ne tuoksuvat hetken mintulta ja sitten eivät.
Työpäivät vietän edelleen suurimmaksi osaksi näytön ääressä. Se ei ole sama asia kuin fyysinen työ, mutta keho ei aina tiedä sitä: stressi, kahvi ja kiire pitävät pulssin joskus yllättävän korkealla ilman että olen liikkunut metriäkään. Kun kello lyö ja vaihdan kengät, olo voi olla jo valmiiksi "lämmin". Jos siihen päälle tulee vielä dödö joka ei pidä lupauksistaan kiinni, ensimmäiset kilometrit tuntuvat siltä kuin olisin aloittanut väärällä jalalla.
Olen kokeillut vuosien varrella marketin perusmerkkejä, "miesmäisiä" pulloja ja yhden liian kalliin "luonnonmukaisen" jutun, joka tuntui siltä kuin olisin levittänyt kainaloihin voita. Jossain vaiheessa törmäsin Dick Johnsonin Bone Dry Whiskey & Vanilla -antiperspiranttipuikkoon. Nimi on räväkkä, pakkaus näyttää siltä kuin se kuuluisi elokuvaan, ja ensireaktio oli klassinen "no tämähän on nyt vähän gimmick". Sitten avasin kannen.
Puikko itsessään on mattamusta ja jämäkkä. Levitys on kuivaa: ei sellaista tahmeaa kalvoa heti paidan alla, ja se on minulle ollut se kohta missä monet tuotteet ovat kaatuneet. Olen istunut bussissa, istunut kokouksessa ja juossut kymmeniä kilometrejä viikossa – en halua tunnetta, että kainalot ovat "liimassa" heti aamusta.
Tahrat vaaleissa paidoissa olivat minulle vuosia se hiljainen nöyryytys. En tarkoita mitään dramaattista – vain sitä että katsot peiliin töihin lähtiessäsi ja huomaat reunan kohdalta haalean reunuksen, vaikka olisit juuri pessyt kauluspaidan. Bone Dry ei ole tehnyt minusta tahratonta ihmistä, mutta ero aiempaan on ollut selvä: vähemmän "miksi tämä kohta on taas kostea" -hetkiä.
Tuoksu on Whiskey & Vanilla. Se ei ole neutraali; jos vihaat tuoksuvia tuotteita, tämä ei ehkä ole sinun juttusi. Minulle se on lämmin ja jotenkin "iltapuhteinen" ilman että tuntuu siltä kuin olisin valehdellut olevani tislaamossa. Tärkeintä on kuitenkin se, että lenkin jälkeen en tunne samaa "hups, taas hikoilin läpi" -fiilistä kuin ennen. En väitä että en hikoilisi lainkaan – olen ihminen, en robotti – mutta ero on selvä verrattuna pelkkään deodoranttiin.
Dick Johnsonin sivuilla mainitaan, että antiperspirantti kannattaa laittaa illalla puhtaalle iholle, jotta se ehtii vaikuttaa yön aikana. Noudatin ohjetta epätäydellisesti (koska olen laiska) ja silti huomasin eron. Kun aloin tehdä niin kuin ohje sanoo, ero vain korostui. Jos testaat, anna sille pari yötä ennen kuin tuomitset.
Antiperspiranteissa on usein alumiinisuoloja. Joku lukija saattaa nyt kohottaa kulmiaan, ja se on reilua: jokainen päättää itse mitä iholleen laittaa. Minulle kompromissi on ollut se, että haluan vähemmän hikeä lenkillä ja töissä, ja tämä tuote on ollut siinä suhteessa paras tasapaino ilman että iho on mennyt punoittamaan. Jos etsit täysin alumiinitonta linjaa, tämä ei ole se arvostelu.
Talvella juoksin pitkään niin että kasvot jäätyivät mutta kainalot eivät – kiitos paksujen takkien ja sen että elimistö yrittää pitää lämpöä joka paikassa. Kun pakkaset hellittivät ja vaihdoin kevyempään takkiin, huomasin taas eron selvemmin: ilman kunnon antiperspiranttia kevät tuntuu siltä kuin kroppa olisi unohtanut miten säädellä nesteitä. Se ei ole vain epämukavaa; se on myös typerän turhauttavaa, kun olet juuri ostanut uuden juoksupaidan ja et halua pilata sitä ensimmäisellä viikolla.
Miksi tämä nyt liittyy juoksublogin teemaan? Siksi että Suomessa kelit eivät ole "joko kylmä tai kuuma". Ne ovat portaita, joissa kävelet ensin pakkasessa hengitys höyryten, sitten loskassa liukastellen, sitten keväällä aurinkoon joka tuntuu ensimmäiseltä kesältä vaikka mittarissa olisi +8, ja lopulta kesällä sillä tavalla kosteana että asfaltti heijastaa lämpöä takaisin kasvoille.
Kun talvi on ollut pitkä, kevät tuntuu keholle shokilta. Vaatteet muuttuvat ohuemmiksi, mutta elimistö ei vielä tiedä miten viilentyä. Lenkillä tulee hiki nopeammin kuin järki ehtii sanoa "rauhoitu". Silloin kainaloiden kuivuus ei ole turhamaisuutta; se on mukavuutta. Kun tulee kotiin ja ei tarvitse heti vaihtaa paitaa siksi että kainaloiden kohdalta kangas on märkä, pieni asia alkaa tuntua isolta.
Kirjoitan tämän maaliskuussa, kun lumi sulaa ja asfaltilla näkyy hiekan ja roskan sekoitus joka on jotenkin samaan aikaan rumaa ja lupaavaa. Se on se vaihe jolloin Suomessa moni juoksija alkaa taas uskaltaa ulos ilman nastoja mutta vielä pitää pipoa. Märät kelit eivät tarkoita vain loskaa; ne tarkoittavat myös sitä että ilma on kosteaa ja ruumis reagoi. Silloin "bone dry" kuulostaa vitsiltä, mutta juuri siksi tuote naurattaa ja toimii.
Kuvassa näkyvä puikko on se minkä otin töpöttelemään ennen tätä tekstiä – ei studiovaloja, ei somettiimiä, vain käsi ja pöytä ja tietokoneen reuna taustalla. Juuri sellainen tilanne missä tällainen tuote elää: arki, ei mainoslehti.
Jos etsit jotain mikä oikeasti rauhoittaa kainaloiden tilannetta arjessa ja lenkillä, suosittelen kokeilemaan. Linkki on tässä uudestaan, jotta et joudu kaivelemaan: Bone Dry Whiskey & Vanilla 80 ml. Hinta ei ole halvin hyllyssä, mutta minulle puikko on kestänyt käytössä pidempään kuin monet halvemmat – ja lopulta maksan mieluummin vähän enemmän kuin ostan kolme turhaa purkkia peräkkäin.
Lopuksi vielä kerran: tämä ei ole mainoskampanja. Jos huomenna huomaan että tuote ärsyttää ihoani tai lopetan käytön, päivitän mielipiteeni – mutta tähän mennessä se on ollut yksi niistä arjen jutuista, jotka tekevät juoksuinnosta vähän kevyemmän. Ja kun kevät etenee ja kilometrit kasvavat, pieni kuivuus kainaloissa on sellainen luxe, jota en enää luovu vähällä.